Ebba ja Lina ovat palanneet kansankotiin pitkän hiljaiselon ja talvisen Suomessa vietetyn, pysähtyneen loman jälkeen. Pohjolassa on kaikki niin hyvin, että entiset maailmanvalloittajat ovat käyneet mukavuudenhaluisiksi.
Ebba: Tiesitkö, että Oscar patikoi Lapissa yksin 10 päivää. Sit sen jalka meni poikki ja se piti pelastaa helikopterilla!
Lina: Oho. Mä en kyllä haluis olla kymmentä päivää yksin jossain Lapissa.
Ebba: No sä nyt kuolisit siellä yksinäs! Haha, mietin vaan sua siellä pystyttämässä yksinäs jotain telttaa. Sit ripottelet vahingossa suklaata ympäriinsä ja yöllä tulee sudet...
Lina: Jestas! Älä nyt tollasia puhu! Kyllä mä nyt pari päivää varmaan pärjäisin...
Ebba: Mua ei oo kyllä oikein koskaan kiehtonyt Afrikka.
Lina: Ei oikein muakaan. Ehkä ennemmin Latinalainen Amerikka. Tai no ei oikeastaan sekään. Eikä kyllä Aasiakaan.
Ebba: Eikä oikeestaan Australiakaan.
Lina: Uusi-Seelanti mua kyllä kiinnostaa, sinne vois mennä.
Ebba: Joo, mut sekin johtuu vaan Taru sormusten herrasta -leffoista. Luonto on kaunis, mutta ei sielläkään mitään kulttuuria ole.
Lina: Eipä kyl sit kannata mennä minnekään.
Ebba: Aiotko mennä sit Afrikkaan, jos Jeims menee sinne?
Lina: No joo, kai se on pakko. Oon kyl sanonu, etten sit nuku missään aavikolla skorpionien kanssa.
Ebba: Et sit pääse suihkuun koko aikana, muista se. Mut se voi toisaalta olla aika puhdistava kokemus, oot enemmän yhtä luonnon kanssa...
Lina: Puhdistava kokemus?
Ebba: Niin sillai kuvainnollisesti siis, ei toki muuten.
Lina: Just. En kyl taida mennä. Saan kuitenkin jonku malarian ja kuolen.
Ebba: Parempi pysyä Ruotsissa. Suomessa voit ehkä just ja just käydä.
Conclusion: Ebbasta ja Linasta on tullut niin ruotsalaisia, että muun maailman menoa jeesustellaan mieluummin turvallisen Sveamamman sylistä, eikä poistuta rajojen ulkopuolelle.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar