Om resandet

Ebba ja Lina ovat palanneet kansankotiin pitkän hiljaiselon ja talvisen Suomessa vietetyn, pysähtyneen loman jälkeen. Pohjolassa on kaikki niin hyvin, että entiset maailmanvalloittajat ovat käyneet mukavuudenhaluisiksi.

Ebba: Tiesitkö, että Oscar patikoi Lapissa yksin 10 päivää. Sit sen jalka meni poikki ja se piti pelastaa helikopterilla!
Lina: Oho. Mä en kyllä haluis olla kymmentä päivää yksin jossain Lapissa.
Ebba: No sä nyt kuolisit siellä yksinäs! Haha, mietin vaan sua siellä pystyttämässä yksinäs jotain telttaa. Sit ripottelet vahingossa suklaata ympäriinsä ja yöllä tulee sudet...
Lina: Jestas! Älä nyt tollasia puhu! Kyllä mä nyt pari päivää varmaan pärjäisin...

Ebba: Mua ei oo kyllä oikein koskaan kiehtonyt Afrikka.
Lina: Ei oikein muakaan. Ehkä ennemmin Latinalainen Amerikka. Tai no ei oikeastaan sekään. Eikä kyllä Aasiakaan.
Ebba: Eikä oikeestaan Australiakaan.
Lina: Uusi-Seelanti mua kyllä kiinnostaa, sinne vois mennä.
Ebba: Joo, mut sekin johtuu vaan Taru sormusten herrasta -leffoista. Luonto on kaunis, mutta ei sielläkään mitään kulttuuria ole.
Lina: Eipä kyl sit kannata mennä minnekään.

Ebba: Aiotko mennä sit Afrikkaan, jos Jeims menee sinne?
Lina: No joo, kai se on pakko. Oon kyl sanonu, etten sit nuku missään aavikolla skorpionien kanssa.
Ebba: Et sit pääse suihkuun koko aikana, muista se. Mut se voi toisaalta olla aika puhdistava kokemus, oot enemmän yhtä luonnon kanssa...
Lina: Puhdistava kokemus?
Ebba: Niin sillai kuvainnollisesti siis, ei toki muuten.
Lina: Just. En kyl taida mennä. Saan kuitenkin jonku malarian ja kuolen.
Ebba: Parempi pysyä Ruotsissa. Suomessa voit ehkä just ja just käydä.

Conclusion: Ebbasta ja Linasta on tullut niin ruotsalaisia, että muun maailman menoa jeesustellaan mieluummin turvallisen Sveamamman sylistä, eikä poistuta rajojen ulkopuolelle.

Är du svensk?

Ebban ja Linan innostus ruotsalaisia kohtaan saa välillä koomisia piirteitä. Hyvännäköiset uroot muuttuvat hetkessä epäkiinnostaviksi, kun käy ilmi, ettei kyseessä olekaan sinikeltaisen lipun alla syntynyt paikallinen adonis a.k.a. potentiaalinen ruotsinopettaja.

Ebba: Thomas on kyllä snygg ja sillä on hieno kello, mut en mä tiedä. Se on saksalainen.
Lina: Niin! Se on niin lame. Se ei koskaan puhu mitään, tyypillinen saksalainen.
Ebba: Mun ryhmässä on yks hollantilainen. "I don´t care about the housing, I just wanna get wasted!". Usch. Ja jos ajattelee hiuksia: ruotsalaisilla miehillä on aina huolitellut hiukset, tiedätkö? Hollantilaisilla taas ei todellakaan ole. Kyllä sen huomaa, mikä asenne elämään on. Että poltellaanko pilveä kaiket päivät vai ei.
Lina: Eihän Hollannissa muuta tehdä. Mieti, jos mies olis puoliksi saksalainen ja puoliksi hollantilainen! Worst case scenario! Haluis vaan juhlia koko ajan, mutta olis kuitenkin ihan sairaan lame. Mikä kombo.

Lina: Oli tosi kiva se suomalainen poika, Amor, joka tavattiin tänään yliopistolla. Ja se on myös oinas, huipputyyppi siis.
Ebba: Hei ei me tultu tänne hengaamaan suomalaisten kanssa!
Lina: Ai niin, totta.

Samaten kuka tahansa ruotsalainen mies on kiinnostava, vaikka Suomessa Ebba ja Lina heittelisivät vastaavaa epäkiinnostavaa pyrkyriä kivillä.

En svensk man: Hejsan! Va fin du är, ska vi dansa lite?
Ebba: Är du svensk? Absolut! Vad heter du?
Mannen: Ola heter jag.
Ebba: Ojojojoj! Väldigt svensk, det gillar jag!

En vän till Ola: Sugen på efterfest?
Lina: Aah, hos dig? Med svenska män? Absolut!

Dagen efter:

Lina: What a night. Paskaa musiikkia ne kyllä soitti siellä jatkoilla...
Ebba: Sä vaikutit melko kiinnostuneelta, kun Magnus kertoi opiskelevansa maskinteknik på Tekniska högskolan.
Lina: Superepäkiinnostavaa. Mut se on ruotsalainen.
Ebba: Ja se suunnittelee ydinvoimatekniikkaa työkseen!
Lina: Joo, se oli paha. Ja kehui vielä, miten hienoa ku Suomessa rakennetaan lisää ydinvoimaa, usch. Mut annoin silti numeroni sille.
Ebba: Suomessa heittäisit sitä kivellä.
Lina: Precis. Mut se kehui, et mun ruotsi on flytande!